Yksinyirttäminen vs. Luottamus

Podcast

Blog

Yrittäjyyden vastakohdaksi ajatellaan helposti palkkatyö työsuhteessa. Nämä kaksi ovat mielestäni kuitenkin niin kaukana toisistaan, etteivät ne ole edes vastakohtia. Ne ovat eri sivuilla. En halua, että luulet minun vähättelevän työsuhteita yrittäjyyden rinnalla. En todellakaan tee niin. Arvostan työsuhteita. Sanon näin siksi, koska yrittäjänä en kamppaile sen kysymyksen kanssa, jatkanko näin vai palaanko työsuhteeseen jonkun muun palvelukseen. Rehellisesti sanoen, se ei ole mielessäni koskaan. Siksi en tunnista yrittäjyyttä palkkatyön vastakohdaksi. Jollekin toiselle se voi sitä tietenkin olla.

Sen sijaan, lähes päivittäin mietin, teenkö jonkin asian itse vai luotanko tehtävän toisille. Liiketoiminnan kasvua tavoitellessa omia työtunteja voi lisätä, omaa osaamista kasvattaa ja omia verkostoja laajentaa. Mutta kasvua on turha vain tavoitella, sen saavuttamiseksi on tehtävä jotain. Usein se tarkoittaa, että se mitä olen tehnyt aikaisemmin itse, on jossain vaiheessa luotettava jonkun toisen vastuulle, kuten työntekijän, alihankkijan tai jonkin yhteistyökumppanin. Ja vasta näin omaa resurssia vapautuu niihin asioihin, millä liiketoimintaa kasvatetaan. Raastavinta ja sydäntä särkevää on se, että usein on luovutettava sellaisia asioita omilta harteilta pois, jotka olen itse laittanut alulle ja rakentanut tai asioita, joissa tiedän olevani hyvä. On luotettava, että joku toinen ottaa siitä vastuun, tekee sen yhtä hyvin ja vie sitä myös eteenpäin.

Minun lapseni. Se on minun näköiseni. Olen sen tehnyt. Sen pitäminen on turvallista. Nämä ajatukset kahlitsevan niin monen yrittäjän ja johtajan otteeseensa ja estävät eteenpäin menemisen ja kasvun. Luottamuspula tekee heistä ikuisia yksinyrittäjiä. Ne asiat, jotka yrityksen kokonaiskuvan kannalta olisi syytä valtuuttaa ja luovuttaa eteenpäin, tuleekin niin rakkaiksi tai turvallisiksi, että niistä on vaikea luopua. Harmillista on se, että rakkaista asioista tulee pian myös raskaita. Olet päättänyt mennä eteenpäin, kasvaa, vallata markkinoita ja sen myötä sinulle yrittäjänä tai johtajana on tullut vastuulle jotain uutta, joten näköpiirissä on henkilökohtainen resurssi ongelma. Rakkaudesta “lapsiisi”, et kuitenkaan malta luottaa suuria kokonaisuuksia toisten käsiin. Muistat synnytyskivut, kasvutarinan ja tunnet turvallisuuden. Ei, en halua tehdä nopeita ja suuria päätöksiä. Katsotaan tuonnempana.

Jos päätät luottamisen sijaan valita yksinyrittämisen, sanot kasvu- ja menestystavoitteille hyvästit. Korostan sanaa valitset. Se on valinta. Yksinyrittämisessä ei ole mitään vikaa. Tunnen monia, jotka ansaitsee leipänsä siten, mutta jos valitset niin, et voi yhtä aikaa valita suurta kasvutarinaa. Puhunkin sen puolesta, että ole rehellinen ja tunnusta kumman olet vallinnut. Tunnen itseni ja monia muita yrittäjiä, jotka puhuvat laajentamisesta samalla, kun he kuitenkin valitsevat yrittää yksin. Niin ei voi olla. He eivät tule menestymään, elleivät päätä luottaa asioita muiden harteille. Vain silloin heiltä vapautuu resurssia, jonka voi suunnata sinne, mistä kasvua haetaan.

Minulle tämä on konkreettisesti viimeisen vuoden aikana tarkoittanut työntekijöiden asettamista asiakasrajapintaan. Aikaisemmin olin lähes vakuuttunut, että asiakassuhteiden ylläpito vaatii sen, että minä viimeistelen toimituksen. Vastaan henkilökohtaisesti siitä, minkälainen palvelumme lopputulos on, koska palvelumme kantaa yrityksen nimeä, jota minä johdan ja josta olen vastuussa. Ajatus siitä, että maineemme ja kunniamme on toisten käsissä pelottaa. Eteenpäin meneminen vaati, että jonkun muun on otettava vastuuta. En kerkeä sinetöimään jokaista toimitusta ja palveluhetkeä. Minun on luotettava, että työntekijät tekevät sen. Ja he ovat tehneet. He ovat luottamuksen arvoisia.

Toinen kipupiste oli viime keväänä myynnin ulkoistus. Olin lähes varma, että olin löytänyt kultaisen tai vähintään hopeisen lusikan, jolla syötin asiakkaita. Kutsuin sitä minun tekemäksi myyntiputkeksi, jonka olin oivaltanut tuote- ja palvelumyyntiä koskien. Tiesin tekeväni jotain oikein. Mutta kahdella peräkkäisellä kvartaalilla aikani ei riittänyt täysin myyntiputken mukaisen työn tekemiseen, minulta meni ohi hetkiä, jolloin myyntiä piti tehdä. Myyntityössä niitä hetkiä ei voi paikata takautuvasti. Kaupat tehdään silloin kun niiden aika on tai ne tekee joku muu. Silloin jouduin ulkoistamaan osan myynnistä, luottamaan toisen käsiin sen, mitä olin oivaltanut. Ei se sitten lopuksi vaikeaa ollut, mutta saada se oivallus, että nyt tarvitsen apua. Se on haastavaa.

Yleensä luottaminen tarkoittaa lyhyellä aikavälillä myös kasvavia kustannuksia ja siitäkin syystä luottaminen on hankalaa. Pitkän aikavälin tuottoihin kun on vain uskottava ja niihin johtavat asiat tunnistettava etukäteen. Luottaminen, valtuuttaminen ja asioiden siirtäminen uudelle resurssille vaatii johtajalta myös oman toiminnan uudelleenjärjestelyä ja siksi se voi tuntua jopa vastenmieliseltä. Turvalliseksi muodostunut tekeminen ja rutiini menee rikki. Joudut asettumaan sivuun, antamaan muille tilaa ja johtaa kokonaisuutta, et itse tekemistä. Uskon kuitenkin, että luottamus on avaintekijä pitkän aikavälin menestymiseen ja kasvuun, joten olen oppirahani maksanut. Olen lopettanut yksinyrittämisen ja päättänyt valita luottaa.